ELINA RUOHONEN



index     now & upcoming     work     cv     exhibition     text     Bargain-group     contact


BIOFRAFIA

Merisiskot 

Vaasan taidehalli 30.3.-26.5. 2019

(Kati Immonen, Mari Krappala, Elina Ruohonen ja Tiina Vainio,

vierailijana Antti Tolvi) työskentelevät antroposeenissa tumman ekologian

parissa. Esillä on maalauksia, esinekoosteita, ääniteoksia, insallaatioita, videoita ja

teos, johon yleisö voi osallistua.

Tumma ekologia valaisee paikkaamme biosfäärissä ja kuulumistamme elolliseen

lajiin vähemmän ilmeisellä tavalla, kuin mihin olemme tottuneet. Merisiskot kokeilevat

erilaisia reittejä tavoittaa ulottumattomissa olevia asioita keräilemällä ja seuraamalla

paikallisia ääniä ja liikkeitä sekä luomalla uutta ei-elollisista pinnoista, kuten

kalliohalkeamista ja kummitusten puheista sekä ei-inhimillisestä, ikivanhasta

männystä ja kuivuneista kasveista.

”Näyttelyssä on teoksia, joista osan olemme tehneet yhdessä. Olemme tutkineet

Vaasan merialuetta ja sen erilaisia näkyviä ja näkymättömiä tapahtumia. Yksi

taiteilijoista keskusteli vaasalaisen männyn kanssa, toinen matkusti eläinihmisten

kuviteltuun joukkoon, kolmas mietti elollisen ja elottoman välisiä suhteita antamalla

kuolleille oksille uuden elämän ja neljäs sai viestejä mereltä.” - kertoo Merisiskojen

kuraattori Mari Krappala.

Merisiskot ovat erityisesti kiinnostunut Itämeren tilasta. Taiteellisissa tutkimuksissaan

he ottavat vapauden jatkaa tieteellistä tutkimusta omassa kontekstissaan. Työ

kuljettaa edemmäs ympäristötutkimuksen tuloksia kysymällä jotain sellaista mitä ei

vielä voi havainnoida. Se voi myös olla uuden alun löytämistä, josta on mahdollisuus

jatkaa edemmäs erilaisilla metodeilla. Joskus taiteellinen teos voi palata takaisin

luonnon peruskysymyksiin, joskus se liikkuu tulevaan, ehkä kauaskin meidän

yhdessä kokemastamme todellisuudesta. Silloin taideteos esittää meille uuden

mahdollisuuden, kysymyksen tai häiriöpisteen.

Kuten tieteellinen tutkimus, myös taiteellinen tutkimus kantaa vastuuta ympäristöstä,

sen suojelusta ja siitä tehtyjen tutkimusten lainaamisesta. Merisiskojen työ on toista

ihmistä, ei-elollista ja luontoa kunnioittavaa.

 

Merisiskot tekevät myös käytännön työtä meren hyväksi, mm. keväällä 2018

osallistumalla WWFn öljyntorjunta- ja öljyyntyneiden eläinten hoitokurssille. Kesällä

2019 he aloittavat Itämerta koskevan työskentelyn Kaliningradissa yhdessä

paikallisten taiteilijoiden ja tutkijoiden kanssa. Käytännön työllä ryhmä haluaa

kehittää toimintaansa aktivismia ja yhteisötaiteellista ulottuvuutta.

Merisiskojen matka alkoi Örön linnakesaarelta, jossa he pitivät näyttelyn kesällä

2018. Vaasasta matka jatkuu kesällä 2019 Kaliningradiin residenssiin ja vuonna 2020

Kaliningradin valtion taidemuseoon.

Avajaisissa Antti Tolvin ja Panu Sivosen live-esitys.

Vaasan Taidehallin näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Svenska

Kulturfonden.

Elina Ruohonen
20.11.-9.12.2018

SKENAARIOITA
Auran Galleria
Muutamaa viikkoa ennen näyttelyn avajaisia Elina kertoo
työhuoneellaan minulle uusista teoksistaan. Niissä on jatkumo
arkkityyppisten eläinten ja ihmishahmojen vuoropuheluun, jota taiteilija
on työstänyt aiemmissa teoksissaankin. Vallanjako jatkuu
Skenaarioina.
Jossain kohtaa puhettaan Elina osoittaa yhden teoksensa eläintä ja
sanoo, että ‘enhän minä tässä mitään ilvestä maalaa’. Katselemme
yhdessä ilvestä ja minäkin ymmärrän, että jalustalla makaavan ilveksen
tarina yltää paikallisesta pitkälle planetaariseen kehykseen. Ilveksen
naama on puoliksi ruhjoutunut. Tai se on kuoriutumassa uudelleen
toisenlaisessa tilassa. Sen katse on viisas, rento ja vakaa. Sillä ei ole
kiire, vaikka maailma sen takana on kääntynyt ylösalaisin. Tai entisestä
maanpinnasta on jäljellä enää vain heijastuma. Kun maailmaa
suojelevat yhteiset toimintamallit, tavoitteet ja ymmärrys puuttuvat
kehottaa myös filosofi Isabelle Strengers meitä hidastamaan vauhtia.
Skenaarioita sarjan teokset vievät tulevaisuuteen ilmastonmuutoksen ja kuudennen
sukupuuttoaallon synnyttämiä polkuja pitkin. Ne liittyvät aikaan, jossa on tapahtunut
suuria muutoksia ja tasapainoa ei ole vielä löydetty eikä ymmärretty sen luonnetta.
Luomalla teoksiin pysähtyneen tilan, Elina Ruohonen avaa meille mahdollisuuden
ottaa vastaan ja kuunnella toista. Tilassa voi syntyä erilaisten äänien ja voimien
risteymiä, uusia yhdistelmiä, joissa on mahdollisuus jonkin uuden alulle.
Ruohonen vie askeleen edemmäs Skenaarioissa pitkään käsittelemäänsä aihetta
olioiden, ihmisten ja ei-inhimillisen uudelleenjärjestäytymisestä. Valtasuhteiden
sijaan hän miettii nyt mahdollisia suhteita. Filosofi Donna Haraway puhuu samasta
asiasta sukulaisuuksien luomisena ja kumppanuuslajeina elämisenä. Ruohonen
rakentaa paralleeleja ihmisten välille ja eläimen ja ihmisen välille. Kyse on
prosessista, jossa liitytään toisiin, jokainen jonkun kanssa.
‘Onkohan se [ilves] jotenkin sellainen yksinäinen tilojen, metsien
salamyhkäinen peto, toimija, vaanija, omalla tavallaan mystinen, sekoitus
aktiivista ja jäntevää vaanijaa ja velttoilijaa, jonka rooli on uudessa
tulevassa, tässä minun skenaariossa, jotain päinvastaista, se on löytänyt
seesteisyyden ja tehnyt tietoisesti valinnan olla siinä.’
Näyttelyn alkuteos, Syntyy sanaton tila ulkopuolelle, on kasvokuva silmänsä
sulkeneesta naisesta. Se kertoo sanattomasta tilasta, jota teosten tekeminen
Ruohoselle on. Kuudes aalto I ja II on teospari hevosesta ja tytöstä. Eläin on
muuntunut osittain robotiksi, ei-inhimillisen ja koneellisen mutaatioksi. Sillä on
jäljellä enää vähän ihoa. Hevosella on kuitenkin edelleen mieli, se on subjekti,
haluava ja toimiva ei-inhimillinen. Tyttö on teoksessa selin kääntyneenä. Kumpikin
on yksin. Raadollinen kone-eläin tarkkailee tyttöä, joka tutkii niin mentaalisesti kuin
fyysisestikin muuttunutta maisemaa.
Global Warning teoksessa apinanpoikaset ovat puoliksi vihreään sinilevään
sukeltaneita. Heidän päällään oleva ornamentti viittaa menneeseen loiston aikaan,
sivistykseen ja luonnon kanssa elämisen harmoniaan. Emo on kaiken yllä
valtapaikalla takanaan varjokuva apinamonalisasta. Renessanssin hahmon
karvaan on taltioitu elollisten kromosomikartastoa.
Päänavauksessa kaksoisnaiset katsovat toisistaan poispäin, heidän hahmonsa
kertautuvat varjoina, joiden joukossa on ylempää puuttuva kolmas hahmo. Toisen
naisen pää jatkuu seepran päänä. Naisen olkapäillä roikkuu tumman eläimen jalat.
Tämä tulevaisuuden käsikirjoitus voisi kertoa uudelleenryhmittymisestä, jossa
ollaan opittu eläimeltä sellaista, mikä on unohtunutta. Transformed by Climate
Change teoksen hahmo on saanut eläimen kasvot, vieressä oleva toinen olio on
katoamassa, näiden välissä ja katoamassa olevan päällä olevat oliot muodostavat
äänettömän lauman. Living Planet Indexin mukaan maailman villieläimistä on
kadonnut viime vuosikymmenien kuluessa lähes 60 prosenttia. Kun selkärankaiset
lajit katoavat ympäristöstä, sekoittuu koko eläinten, kasvien ja mikro-organismien
välinen verkosto. Palava aavikko taustallaan olevat hahmot katselevat meitä,
osaammeko kohdata heidät? Se yhteisö, josta meidän pitäisi alkaa kantaa
vastuuta, on ihmisiä paljon moninaisempi.
Auran gallerian alakerrassa on esillä aiemman Vallanjako sarjan teoksia. Niissä
ihmisten sijaan eläimet ja kasvit ovat nousseet valtaan ja ihmisen eloonjääminen on
kiinni siitä, miten hän onnistuu kuromaan tulemistaan hänelle outoon uuteen
yhteisöön.
Elina Ruohosen teokset on maalattu öljyvärillä läpinäkyvälle akryylilevylle.
Maalaustekniikka on käänteinen. Ensin maalatusta kerroksesta tulee työn
päällimmäisin kerros, teos on tavallaan aloitettu viimeistelevällä kerroksella.
Akryylilevyn pinta heijastaa tilan ja toisinaan katsojan osaksi teosta. Materiaalinen
teos on näin vuoropuhelussa ympäristönsä kanssa.
Elina Ruohonen (s. 1970) on kuva-, tila- ja käsitetaiteilija. Hän on opiskellut
Kankaanpään taidekoulussa ja Krasnojarskin taideinstituutissa Siperiassa. Hän on
suorittanut kuvataiteilijan AMK –tutkinnon sekä taiteen erikoistumisopinnot
TAMK:ssa. Ruohosen teoksia on mm. valtion taidekokoelmissa. Hänen viimeisin
yksityisnäyttelynsä Helsingissä oli tm-galleria vuonna 2017. Wäinö Aaltosen
museossa hänen teoksiaan oli esillä vuonna 2015 OTOS- turkulaista
nykymaalausta-näyttelyssä. Hän kuuluu Merisiskot-työryhmään, joka tekee
ekologista taidetta ja jonka fokuksessa on erityisesti Itämeri. Elina Ruohonen asuu
ja työskentelee Turussa.
www.elinaruohonen.net
Teksti Mari Krappala, TaT, kulttuurintutkimuksen dosentti

Elina Ruohonen

VALLANJAKO

22.2.2017 — 12.3.2017

tm•galleria, Erottajankatu 9 B (sisäpiha)
00130 Helsinki

‘Teos alkaa syntyä tyhjässä hiljaisessa tilassa, jossain syvässä olemassaolon kerroksessa, missä keinun todellisen ja mahdollisen välillä.’ 

‘Näillä teoksilla ei ole mitään tekemistä fantasian kanssa. Niissä luodaan tilaa kaikenlaiselle orgaaniselle. Näyttely on sanaton puhe eliölajien puolesta, tutkimus ihmisten kasvien ja eläinten yhdistelmistä  -  ja kunnianosoitus luonnolle.’

‘Jätän katsojan turvallisesti heijastavan pinnan ulkopuolelle. Samalla pinta on suoja Apinamadonnalle, hänen lapselleen ja muille syntyneille olioille. Erilaisuuden voi rauhassa kokea omalta puoleltaan.’  


Elina Ruohosen teokset on maalattu öljyvärillä läpinäkyvälle akryylilevylle. Maalaustekniikka on käänteinen. Ensin maalatusta kerroksesta tulee työn päällimmäisin kerros, teos on tavallaan aloitettu viimeistelevällä kerroksella. Akryylilevyn pinta heijastaa sekä tilan että katsojan osaksi teosta. Katsojasta voi tulla hetkeksi sen liikkuva elementti. Vallanjako-näyttely käsittää 13 teosta vuosilta 2016-17.

Teoksissa tarkastellaan elollisten olioiden muotoja ja mutaatioita, tulevaa mahdollista aikaa, jolloin eliölajien voimasuhteet ovat muuttuneet. Ihmisten sijaan eläimet ja kasvit ovat nousseet valtaan. Ihmisen eloonjääminen on kiinni siitä, miten hän onnistuu kuromaan tulemistaan hänelle outoon uuteen yhteisöön. Eevan alaraajat ovat sekoittuneet kissaeläinten laumaan. Teoksessa näkyy naisen yläruumis ja pantterien eturaajat, muut kehojen osat ovat sulautuneet toisiinsa. On lukuisia asioita, joista voi luopua kadottamatta itseään. On lukuisia olioita, joiden elämä paranee, jos alamme tiedostaen korjaamaan jäljelle jääneitä toimiamme toista ajatellen.

Teoksissa myös eläimet yrittävät solmia suhteitaan kloonattuihin olioihin - ja ehkä tasavertaisemmin myös ihmisiin. Voimakkaat väri- ja valokontrastit kertovat meille ehkä tapahtuman raakuuden - tai mitä yhteyden etsiminen toiseen paljaimmillaan on. Osaammeko rakentaa yhteisömme uudelleen kummankin, aidon ja keinotekoisen läsnäollessa? Kuka päättää, kuka ajattelee, kuka toimii?

Dama con l’ermellino’ssa, Naisessa ja kärpässä (asetelma da Vincin samannimisestä teoksesta) Cecilia Gallerani katsoo viistosti teoksen läpi. Hänen sylissään oleva kärppä olisi kuollut ennen kuin liannut valkoisen turkkinsa. Valkoinen oli puhtauden symboli. Nyt kärpällä on musta turkki. Gallerani pitää sylissään jotain hyvin outoa, kärpänoloisen hahmon häntä on pystyssä, se on aktiivisempi kuin edeltäjänsä - eikä Cecilian käsi ole sen päällä valtijattaren elein. Kärpällä on nyt oma tahto.

Tai sitten, mitä jos unohtaa sanat, ja ihan ilman käsitteittä katselee itseään osana tuota kummallista, mutta mahdollista todellisuutta, jossa ihminen ei enää sanelekaan tapahtumien kulkua, kasvit vuoraavat lämmenneen maapallon teknologiset laitteet ja eläimellinen ottaa vallan. Ganesha heiluttaa Luomakunnan helminauhaa ja ilmassa leijuu toive, että apina löytäisi tasapainon laskuvarjoillaan saapuessaan maahan. 

Teksti Mari Krappala TaT, dos. 

galleria Bronda, Helsinki
ELINA RUOHONEN
Toinen puoli / Den andra sidan / The Other Side
2.12.2015 - 3.1.2016
 
Näyttelyssä yhdistyy kaksi teossarjaa: “Toinen Puoli” joka viittaa toiseen näkökulmaan, toiseen ihmiseen ja samanaikaiseen erilaisuuteen sekä abstraktimpi “Äänetön”.
Äänetön-sarjan teoksissa on voimakkaan äänen tuottaman resonanssin viipyilyä
kehossa. Erilliset sarjat käyvät kuitenkin vuoropuhelua; Toinen ihminen voi olla myös äänetön, vailla sanan valtaa.
Toinen puoli liittyy myös itse maalausprosessiin: Lähes koko teos on maalattu takapinnalle, toiselle puolelle. Käännetyllä, läpinäkyvällä pleksillä, ensiksi maalattu onkin viimeistely.
 
Elina Ruohonen Vaihtokauppa

tm-galleria, Helsinki / Vaihtokauppa
26.6. - 21.7. 2013

Mitä kaikkea pitää vaihtaa saadakseen toista?
Arvoja, ideoita, selityksiä, pölyä, sumeutta. Tänään tarvitsen vastavuoroisuutta, läsnäoloa, huomenna mahdollisuutta, mainetta ja mammonaa. Miten suodattaa oleellinen?
Maalaukset ovat ehdotuksia, viitteitä, ei vastauksia. Etsin itsekin.
Maalausteni pohjana käytän akryylilevyä, joka kiehtoo minua peilaavuuden vuoksi ja antaa myös mahdollisuuden kerrokselliseen kuvantekoon. Maalaukseni käsittelevät rinnakkaisia olemassaoloja: voimaa, tahtoa, yksinäisyyttä, läsnäoloa - tai sen puutetta.

 
galleru Joella, Turku

ENOUGH

2012
Elina Ruohosen  näyttelyssä Galleria Joellassa on esillä öljy- ja alkydivärein maalattuja teoksia, jotka ovat maalattu molemmin puolin läpinäkyville akryylilevyille. Teokset käsittelevät yleisesti riittämisen tematiikkaa, niitä käännekohtia, kun on rohkeutta sanoa: riittää! ja toisaalta kun voi olla itselleen armollinen ja hyväksyä riittävänsä.
 
   
ruohonen Galleria Jangva
elina ruohonen mäntän kuvataideviikot 2011

Double portrait, 2011, Gallery Jangva, Hki

Sijoitan aikaperspektiiviin itseni ja toisia ihmisiä, äitejä ja isoäitejä, ja kuvittelen että voin rinnastaa yhteisiä ajatuksiamme, saada meille yhtäaikaisen olemassaolon. Minä ja toinen olemme läsnä toistemme todellisuudessa.
Kulissit, ymmärrys ja yhteys, kaikki omilla tasoillaan. Outo ajatus siitä, miten tasot limittyvät toisiinsa, lähenevät kaikki samaksi. Voisinko muistaa, aistia jotain uutta, unohdettua?

Ihmiset tyhjässä tilassa, ilman (eri) aikaa. Maalausten on oltava ympyröitä, ilman teräviä kulmia, jotta on mahdollisuus laajenemiseen.
Minä mietin mikä meissä on samaa. Kaikki on samaa ja toista.
Kaunis yhteenkuuluvuus ei poista konflikteja.

Näyttelyssä on esillä peilipleksipohjaisia maalauksia. Maalaussarjan toinen osa TRUST oli nähtävillä Mäntän kuvataideviikoilla, teemalla Kunnioita isääsi ja äitiäsi.






2009-2008  Trough paintings / Maalausten läpi

Maalauksen läpi - sarja koostuu heijastavista peilipleksille
tehdyistä teoksista, jotka leikittelevät ajatuksella maalaamisesta
elävällä kuvalla. Pysähtynyt maalausmaailma- ja jälki toimii vastakohtana peilipinnasta heijastuvalle interaktiiviselle liikkuvalle kuvalle. Omaa ja toisten totuutta rinnastavat maalaukset antavat mahdollisuuden pysähtyä niiden tai itsensä eteen. Pitää ottaa peili-ilme ja kuitenkin samalla olla peilautumisen arvoinen. On pystyttävä näkemään läpi pinnan.

Gallery Bronda, Helsinki, Art Center Mältinranta, Tampere


Web orientated 2007 / Netti orientoituneet  Nettiorientoituneet-sarja kuvaa pinnallisia ihmisiä tiedonsiirron maailmassa jossa käytöskoodit ja katu-uskottavuus ohjaavat olemisen luonnetta. Internetin virtuaalimaailmassa ihmiset voivat esiintyä useina erilaisina rinnakkaispersoonina. Omana itsenä olemisen rajat hämärtyvät. Kiinnostavaa on virtuaalisen ja todellisen maailman kosketuspinnat. Näyttöpäätteen valkoinen ja harmaa valo on läsnä maalauksissa fosforinhohdon ja kiiltävien värien rinnalla.   Gallery Ama, Turku




With or Without, 2006    Kysymyksiä valinnoista, torjunnoista ja haluista.  Asioiden vastaanottamista ja suodattamista.
Millaisia ovat ihmisen sosiaaliset turvamekanismit.   Mitä on torjunta ja toive.  
Tapa kommunikoida ristiriitatilanteessa.   Estääkö suojautuminen onnen tunteen?   Etsintää, ehdottelua ja kieltämistä.  Perhepeliä.   Öljyä pleksille.  Kromi ja valkoinen. Peilailua ja heijastelua. Kovaa ja läpinäkyvää.  Paljon tyhjää.
Art  museum of Varkaus / Varkauden taidemuseo









Copyright © 2015 Elina Ruohonen